tiistai 13. joulukuuta 2016

KUIN KAUHUELOKUVASTA


Avasin kännykkäni ja näpyttelin suojakoodin. Poikaystävältäni oli tullut snäpchat:iin kuva ja kun avasin sen näin suuret liekit - luulin sitä pääsiäiskokoksi. Sitten luin lauseen joka viestiin oli kirjoitettu "Tultiin kattoon tätä kirkkoa". En ymmärtänyt viestiä. Mitä kirkkoa? Eihän tuo kuvassa näkyvä loimuava soihtu voi kirkko olla? "Ehkä poikaystäväni kirjoitti väärin ja tarkoitti oikeasti kokkoa", ajattelin.
Puolen minuutin sisällä tuli toinen kuva ja vielä kolmaskin. Sitten ymmärsin. Koti kirkkomme paloi.
Juoksin alakertaan kännykkä kädessäni ja huusin "Kirkko palaa!". Meillä oli vieraita ja olimme juuri alkamassa syömään pääsiäislauantain ruokaa, mutta sitä ei sittenkään aivan hetkeen syöty. 
Auto starttasi. Oli jännittynyt tunnelma, kukaan ei puhunut. Sitten näin sen: kamalan korkeat liekit näkyivät jopa kotitiellemme saakka, eli monen kilometrin päähän kirkosta. Kitkerä savun haju tunkeutui jopa autoon saakka kun lähetyimme palavaa roihua. 
Tungos oli valtava, autot olivat parkkeeranneet tien poskiin, sireenit soivat ja kipinöitä lensi monien kymmenien metrien päähän. 
Näky oli suoraan kuin jostain kauhuelokuvasta. 


Nyt palosta on kulunut kohta vuosi, uutisissa ei enään toitoteta kamalasta Ylivieskan kirkon tuhopoltosta eikä tulevia ala-asteiden joulujuhlia vietetä enään tuttuun tapaan tunnelmallisessa kirkossa. Outoa ajatella, etten enään haista puukirkkomme ihanaa tuoksua, joka suuren puisen oven avatessa tulvi nenääni. En koskaan enään kuule sen kellojen lyövän tuttuun rauhalliseen tahtiin. En astu enään kirkkon, jossa vanhempani siunattiin avioliittoon tai jossa monen moni rakas ystäväni asteli alpa päällä ripille. Surullista, mutta totta.

Kävimme siskoni kanssa kirkolla. (Tiedän, että jäljellä ovat enään vain rauniot, mutta kirkko se tulee minulle aina olemaan.) Tunnelma oli hyvin lohduton, mutta rauhallinen, jollaintapaa kauniskin. 
Joulukuusi loisti samalla tutulla paikallaan. Kirkon katto oli tumma, ei tumma noesta tai hiiltyneistä hirsistä vaan nyt se on lentänyt pois - katto on taivas. Seinät ovat myös hälvenneet - jäljellä ainoastaan vanha, paksu ja kaikkensa antanut kivijalka. Tältä näyttää nyt meidän rakas kirkkomme. ♡



































































13.12 Kun ylität suojatien ja autoilija antaa sinulle tietä: hymyile ja nosta kättäsi kiitokseksi. Toivottavasti saat samalla myös takaisin kauniin hymyn!
14.12 Hop! Nouse ylös ruudun ääreltä ja pidä itsellesi 10 minuutin jumppatuokio! Vatsalihaksia, punnerruksia ja sen sellaista.
15.12 Käväise pienellä happihyppelyllä, laita kuulokkeista joululauluja soimaan ja bongaa lähiympäristöstäsi tunnelmallisimmat jouluvalot!
16.12 Kehu vaatekaupassa empivää shoppailiaa. "Sopii sinulle muuten tosi hyvin" -heitto tuntemattomalta piristää takuuvarmasti!
17.12 Soita ystävälle tai vaikkapa sukulaisellesi ihan vain kysyäksesi kuulumisia!
18.12 Ota selvää paikkakuntasi ryhmäliikuntatunneista ja pyydä ystävääsi mukaan liikkumaan!
19.12 Pidä koulurepussasi mukana ylimääräistä välipalapatukkaa tai vaikkapa omenaa ja kun kuulet, että jollain kaverillasi on nälkä, tarjoa pientä purtavaa ystävällisesti hänelle.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun postailet taas! :) Oon käyny silloin tällöin lukemassa vanhoja postauksia ja harmitellut ettei susta oo kuulunut hetkeen. Varmasti lukio vie aikaa kyllä, oli kiva yllätys kun oliki uusia postauksia useampi tullu!

Joulukalenteri on ihana idea. :)

Iida Lesell kirjoitti...

Mukavaa, että olet jäänyt lukijakseni vaikkei postauksia hirmuisen useasti ole tullutkaan. Nyt yritän skarpata! :-)