perjantai 1. toukokuuta 2015

FIILIKSIÄ KESKIVIIKOLTA JA TORSTAILTA

Viimeiset kaksi viikkoa on meidän musikintunnit menneet harjoitellessa vain ja ainoastaan tämän viikkoiseen mahtavaan musiikkiesitykseen - Bändikatselmukseen. Joku voi ehkä muistaakkin kun tein vajaa vuosi sitten videon samaisesta konsertista. 
Vai muistatteko? 
Tänä vuonna päätin kuitenkin jättää videon välistä ja keskityin vain itse esitykseen. Oli ihanaa huomata taas kuinka kaikki puhalsivat niinsanotusti yhteen hiileen, tsemppasivat toisiaan, hurrasivat jokaiselle esitykselle aploodien kera ja ennen kaikkiaan piti hauskaa yhdessä ja nauttivat siittä! 
Ensi vuonna en itse enään pääse osallistumaan Bändikatselmukseen peruskoulun loppumisen vuoksi, mutta lyön vaikka vetoa että olen takuulla eturivissä seuraamassa esityksiä heti ensi-iltana!



Meidän musiikinryhmä soitti siis kaksi biisiä, mutta itse olin vain toisessa mukana bassoa soittelemassa. Nyt muutaman viikon treenauksen, hiomisen ja kolmen esiintymisen jälkeen kyseiset biisit valkavat jo tursuamaan korvista ulos,  heh! 
En taida olla ainut joka on soittanut yhtä ja samaa kappaletta monen monta tuntia ja sitten kyllästynyt biisiin täysin? 
Onko teidän kouluissane kyseisen Bändikatselmuksen tapaisia tapahtumia tai muuta tämän kaltaista? Jos on, niin olisi mukavaa kuulla minkälaisia fiiliksiä ne ovat teille herättäneet! Sillä itse ainakin olen nyt vielä seuraavana päivänäkin ihan fiiliksissä onnistuneesta keikasta! 

Tälläkertaa en keksi muuta höpöteltävää, joten tämän päiväinen postaus olisi piakkoin pulkassa. 
Oikein mukavaa vappua kaikille ja muistakaahan puhallella serpenttiinikiintiö täyteen tälle vuodelle!

2 kommenttia:

Vilhelmiina Lyydia kirjoitti...

Tosi ihana blogi ja upeita kuvia! Liityn lukijaksi :-)


http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi/

Jouko Kantola kirjoitti...

Nuo tylsistymisen ja euforian tuntemukset ovat tuttuja ehkä kaikille soittajille, jotka oikeasti ovat laittaneet itsensä likoon. Jotta pystyy antamaan parhaansa lavalla, sanotaan, pitää kappaleen olla niin tuttu, että se alkaa itsestään soimaan päässä milloin missäkin tilanteessa. Nukkuessa, kaupassa, syödessä, wherever! Ja sehän tietenkin ottaa päähän. Mutta palkinto, kyllä, tulee sitten, kun sen saa yleisölle esittää, ja jospa vielä saa siittä hyvän palautteen, niin aina parempi :) Keikkojen jälkeen voi olla vaikea saada unta, kun on niin hienot fiilarit. Ehkä siksi riskit päihteiden liikakäyttöön tai ylensyöntiin ovat esiintyjillä niin suuret.